Olemme, aivan jokainen meistä, kohdanneet perinnetyötä. Se on meistä jokaiselle sidottuna erityiseen päivään ja useimmiten myös tiettyyn paikkaan. Meille saattaa muistua mieleen vasta jokin aika sitten vietetty itsenäisyyspäivä ja siihen liittyvät tilaisuudet, joissa perinteitä siirretään ja tehdään tunnetuiksi. Ne kuuluvat laajemmin osaksi perinnekulttuuria, kuten joulun tai vapun viettäminen.
Tiettyyn perinnekokonaisuuteen liittyy usein jokin painotus, kuten joulussa kristillinen tausta tai vapussa hetkellinen työstä vapautumisen riemu. Itsenäisyyspäivänä luodaan katsetta nuoren kansakunnan menneisiin vaiheisiin ja tulevaan kehitykseen. Historiallisten taustojen takia itsenäisyyspäivässä on korostunut maanpuolustuksellisuus, minkä vuoksi siitä on tullut osa henkistä maanpuolustusta. Perinnetyöllä välitetään arvokkaan perinteen rinnalla perusteet sille, miksi tätä maatamme pitäisi edelleen puolustaa ja miksi se on meille niin arvokas.
Itsenäisyyspäivän kaltaiset muistopäivät ovat näkyvä osa perinnetyötä, vaikkakin vain tiettyinä päivinä. Käyvätpä silloin seppelepartiot näille muistomerkeille viemässä tervehdyksensä ja kiitoksensa. Erityisen merkittävinä päivinä juhlapaikalla on mukana myös suomen lippu, airuet sekä lippulinna ja silloin kuullaan myös juhlapuheita muistopäivään liittyen. Muistopäiviä vietetään lävitse Suomen juhlatilaisuuksissa ja jumalanpalveluksissa. Erityisiä päiviä ovat kansallinen veteraanipäivä, kaatuneitten muistopäivä, puolustusvoimain lippujuhla ja itsenäisyyspäivä sekä lukuisat sotiemme vaiheisiin liittyvät muistopäivät.
Millaisia muita perinnetyön muotoja olemme kohdanneet? Selvästi näkyvimpiä niistä ovat eri paikkakunnilla sijaitsevat muistomerkit. Vielä nykyäänkin muistomerkkejä pystytetään iloksemme, kun samaan aikaan jo pystytettyjä vaalitaan. Sota ja rakkaus -lottapatsaan paljastustilaisuudessa, Hämeenlinnassa kesällä 2019 juhlapuhuja, puolustusministeri emerita Anneli Taina lausui: ”Vaalikaamme saamaamme perintöä myös muistomerkein, jotka muistuttavat Suomen hyväksi tehdystä työstä ja vapauden turvaamisesta.”
Suomessa toimii tällä hetkellä myös lukuisa määrä erilaisia perinnejärjestöjä, jotka toimivat näkyvästi paikallisella sekä valtakunnallisella tasolla. Perinnejärjestöt järjestävät erilaisia tilaisuuksia sekä edistävät muillakin vastaavilla tavoilla sotiemme ajan perinteen säilymistä. Nykyään niiden toiminnassa korostuu tiedon siirtäminen nykyisille sukupolville ja heidän jälkikasvulleen. Perinnejärjestöt, kuten Suomen Lottaperinneliitto, toimivat näkyvästi myös jäsenistönsä ulkopuolella. Vastaavasti museot ja yksittäiset näyttelyt tukevat näkyvällä tavalla perinnetyötä maassamme. Lisäksi muun muassa reservijärjestöt tekevät monenlaista perinnetyötä omalla paikkakunnallaan. Yhdistysten jäsenet järjestävät vuosittain myös kunniavartiot kaatuneitten muistopäivänä, itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona oman paikkakuntansa sankarihautausmaalla.
Myös sinulla, hyvä lukija, on mahdollisuus edistää perinnetyötä itsellesi sopivalla tavalla. Annoin edellä sellaisia näkemyksiä, joihin jokainen meistä jollakin tavalla voinee yhtyä. Perinnetyöhön voit osallistua kuitenkin myös muilla tavoin, kuten vaikkapa keskustelemalla ja laittamalla muistiin erilaisia kokemuksia. Useimmilla suomalaisperheistä on myös hallussaan erilaisia kunniamerkkejä, joiden tunnistaminen ja saajien selvittäminen on tarpeellista. Niiden lisäksi monista kodeista saattaa paljastua puhdetöitä ja muuta esineistöä, kuten valokuvia ja asiakirjoja, joiden taustoja voi olla syytä selvittää. Myös huolellinen säilyttäminen ja toisaalta arvokas esillepano ovat yleensäkin tärkeitä seikkoja. Esineistöä ja valokuvia voi tarjota myös museoille säilytettäväksi.
Miksi perinnetyö on sitten tärkeää? Perinnetyön merkitys korostuu maanpuolustushengen ylläpitämisessä, sillä ote sotiemme aikoihin ei nykyisillä sukupolvilla välity enää yhtä usein suvun kertomusten kautta. Se on tärkeää myös siksi, että avoimesti näyttäytyvää perinnetyötä voidaan pitää vapaan ja itsenäisen valtion tunnusmerkkinä. Voimme vapaasti nostaa suomen siniristilipun ja laskea seppeleemme heidän muistolleen, jotka olivat ”itsenäisyyttä hankkimassa, itsenäisyyttä suojaamassa ja tulevaisuutta sotien jälkeen rakentamassa”, kuten kenraali Ehrnrooth asiaa kuvaili.
Perinnetyö vahvistaa kansallista identiteettiä, joka pitkälti perustuu yhdessä koettuihin vaiheisiin, joista Suomen sodat ovat merkittävimpiä. Olemme yhdessä käyneet lävitse nämä vaiheet ja voimme niistä ylpeinä luoda kansallemme uusia suuntalinjoja. Tosin tämän asian sanoitti vieläkin paremmin arvostamamme kenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth testamenttina Suomen kansalle: ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi rakentaa tulevaisuutta.”
Jere Tuononen
Tampereen klassillisen lukion abiturientti ja
Pirkanmaan Reservipiirien tiedotustoimikunnan nuorisojäsen