Mika Hannulan puhe Isänmaalle Kalevankankaalla 6.12.2016
Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisat kuulijat
Me vietämme tänään itsenäisen Isänmaan, meille niin rakkaan Suomen 99. itsenäisyyspäivää. Tänään, 6.12.2016, on tasan vuosi aikaa siihen, kun vietämme Isänmaamme 100-vuotisjuhlaa.
Keisarillinen Suomen Senaatti antoi esityksensä Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä 4. joulukuuta 1917. Kaksi päivää sen jälkeen, 6. joulukuuta, Suomen eduskunta hyväksyi esityksen. Tätä päivää me suomalaiset vietämme Isänmaamme itsenäisyyspäivänä.
Itsenäistyessään Suomi oli köyhä maatalousvaltio. Tuohon aikaan keskivertosuomalaisen odotettavissa oleva elinikä oli alle 50 vuotta. Nyt tilanne on toinen. Vuonna 2015 syntyneiden tyttöjen elinikäodote on 84 vuotta ja poikien 79 vuotta.
Me suomalaiset olemme kulkeneet itsenäisyytemme aikana pitkän taipaleen. Tuohon taipaleeseen on kuulunut hetkiä, jolloin Isänmaamme kohtalo on ollut vaakalaudalla.
Maamme nousu yhdeksi maailman parhaimmista maista ei ole ollut sattumaa. Se on seurasta suomalaisesta työstä, useiden sukupolvien uutterasta ja periksi antamattomasta ponnistelusta perheen, läheisten ja Isänmaan hyväksi.
Suomi on nykyisin erottamaton osa läntistä Eurooppaa ja meidän etumme kulkee monessa asiassa käsi kädessä muiden EU-maiden ja läntisen yhteisön kanssa. Vaikka kansantaloutemme tila ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen, rohkenen väittää, että meidän suomalaisten elintaso on jo pelkillä tunnusluvuilla tarkasteltuna korkea. Maamme on yksi tasaisimpien tulojakojen maista, työaikamme on huomattavan lyhyt ja vapaa-aikaa meillä on enemmän kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa.
Valitettavasti meillä ihmisillä on liian usein tapana unohtaa, että kaikki on suhteellista. Aina välillä olisi hyvä istua uutisten ääreen ja miettiä, minkälaisia ongelmia monessa muussa maassa joudutaan ratkomaan; sodat, terroriteot, etniset puhdistukset, ympäristökatastrofit ja tappavat epidemiat ovat asioita, joiden keskellä kukaan meistä ei haluaisi elää.
Me suomalaiset olemme olleet tavattoman hyvässä asemassa jo kymmeniä vuosia. Sotien jälkeiset vuosikymmenet ovat olleet meille kasvun ja kehityksen aikaa ja olemme saaneet rauhassa rakentaa hyvinvointiamme. Tästä kaikesta on syytä olla kiitollinen niille sukupolville, jotka uhrauksillaan ovat tämän Isänmaan meille lunastaneet.
Suomi on meille koti, johon kuuluu oma kieli ja oma kulttuuri. Edesmenneen Kenraali Ehrnroothin sanoja lainatakseni – Suomi on paras paikka meille suomalaisille.
Jotta säilyttäisimme paikkamme maailmankartalla myös tulevaisuudessa, on meidän huolehdittava kilpailukyvystämme. Se kaikista tärkein tekijä, josta haluan yliopiston rehtorina muistuttaa, on osaaminen. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tinkiä kansakuntamme osaamisesta, jota ylläpidetään ja kehitetään koulutuksella ja tutkimuksella. Osaaminen on ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen. Se tuo kilpailukykyä ja vaurautta. Ilman korkeaa koulutustasoa Suomi ei pysy yhtenä maailman parhaimmista maista.
Isänmaamme turvallisuudesta on kannettava huolta myös näin syvän rauhan aikana. Me suomalaiset olemme pieni kansakunta. Säilyttääksemme vapautemme meidän on oltava ystävällisiä ja yhteistyöhakuisia, sekä kunnioitettava muiden oikeuksia. On sitten kysymys kaupankäynnistä tai maanpuolustuksesta, meidän tulee liittoutua niiden tahojen kanssa, joiden arvot ovat lähimpänä omia arvojamme. On kuitenkin muistettava, että viime kädessä meistä ei huolehdi kukaan muu kuin me itse. Vapautta ei ole ilman vastuuta.
Isänmaan turvallisuudesta huolehtiminen tarkoittaa myös varautumista pahimman varalle. Me suomalaiset emme uhkaa ketään ja toimimme aktiivisesti hyvinvoinnin ja rauhan asialla. Meillä on kuitenkin oltava uskottava kyky puolustaa Isänmaatamme tarpeen vaatiessa myös sotilaallisesti. Historiamme viesti on tässä asiassa yksiselitteinen; pahimman varalle on aina varauduttava.
Lähivuodet ovat valitettavasti osoittaneet, että tälläkään kertaa se ikuinen rauha ei Eurooppaa ole tavoittanut. Ennen Krimin ja Ukrainan tapahtumia monet meistä uskoivat, että Euroopassa alue- ja poliittiset ongelmat hoidetaan sopimalla. Nyt tiedämme, että näin ei ole käynyt.
Turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristyminen on näkynyt Itämerenkin alueella, jossa sekä Venäjän että Naton toiminta on vilkastunut merkittävästi.
Läntinen naapurimme Ruotsi päätteli vuosituhannen vaihteessa, että maahan kohdistuva laajamittainen hyökkäys on epätodennäköinen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Tältä pohjalta Ruotsi linjasi puolustusvoimiensa tärkeimmäksi tehtäväksi kansainvälisen kriisinhallinnan sekä päätti luopua yleisestä asevelvollisuudesta rauhan aikana.
Siirtyminen ammattiarmeijaan on Ruotsissa ollut odotettua vaikeampaa. Maan sodan ajan joukkojen suunniteltu vahvuus on 50 000 sotilasta, mutta tuonkin kokoisen kenttäarmeijan liikkeelle saaminen on epätodennäköistä, ja ainakaan se ei onnistu nopeasti.
Aktiivisuuden lisääntyminen Itämeren alueella on saanut Ruotsin sijoittamaan uudelleen raskasta kalustoaan Gotlantiin. Lisäksi maassa on virinnyt keskustelu yleisen asevelvollisuuden palauttamisesta.
Suomen puolustusratkaisua, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin ja aluepuolustukseen, moitittiin vielä muutama vuosi sitten ”sotahistorialliseksi ulkomuseoksi”. Viime aikoina tämä kritiikki on vaimentunut.
Suomessa sotilaallista uhkaa ei ole arvioitu pelkästään mahdollisen vihollisen mahdollisilla aikomuksilla tulevaisuudessa. Meillä sotilaallinen uhkakuva on ymmärretty sotilaallisen potentiaalin ja vastustajan aikomuksen kertolaskuna. Jälkimmäistä tekijää, aikomusta, on erittäin vaikea arvioida ja se voi muuttua nopeastikin. Näin ollen Suomessa on päädytty siihen, että niin kauan kuin meidän lähiympäristössämme on olemassa sotilaallista kapasiteettia, jota jossakin tilanteessa voitaisiin käyttää meitä vastaan, meidän on pidettävä oma järjestelmämme sellaisena, että tarvittaessa voimme puolustaa koko maata.
Tämän vuoksi meillä on tällä hetkellä suorituskykyinen, miesmäärältään eurooppalaisittain suuri sekä varustukseltaan ja koulutustasoltaan kohtalaisen hyväkuntoinen sodan ajan kenttäarmeija.
Arvoisat kuulijat,
Isänmaamme, jonka 99. itsenäisyyspäivää tänään vietämme, on hyvä paikka asua ja elää. Me suomalaiset olemme osaava ja maanpuolustustahtoinen kansakunta. Pitäkäämme huoli siitä, että näin on myös tulevaisuudessa.
Olkaamme myös kiitollisia Isänmaastamme menneille sukupolville. Ilman heidän uhrauksiaan meillä ei olisi vapaata Suomea, jossa elää ja lapsemme kasvattaa. Toimikaamme siten, että tämä maa on myös tulevaisuudessa paras paikka meille suomalaisille!
Näillä sanoilla haluan toivottaa Teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
