14. lokakuuta Tampereella kunnioitettiin Suomen ensimmäisten ylimääräisten harjoitusten alkamispäivää, YH-päivää. Sotiemme 1939–45 Perinneyhdistys on perinteisesti järjestänyt vuosittain ko. päivänä maanpuolustusjuhlan Kalevan lukiolla. Nyt yhdistyksen toimijat eivät halunneet koronan vuoksi perua tilaisuutta kuten vuosi sitten. Kunniakäynti järjestettiin tällä kertaa paikalla, josta tamperelaiset lähtivät ylimääräisiin harjoituksiin ja samalla talvisotaan. Talvisodan muistomerkille saapui myös Ilmavoimien soittokunta koko komeudessaan musiikkimajuri Jaakko Nurilan johdolla ja lisäksi Mieskuoro Kelot esiintyi Jussi Tammisen johtamana. Tilaisuudessa puhuivat yhdistyksen puheenjohtaja eversti evp Pentti Väänänen ja Satakunnan lennoston sotilaspastori Juhana Saari.
Kaikille avoimeen tilaisuuteen saapui aurinkoisena syyspäivänä runsas joukko kaupunkilaisia ja eri maanpuolustusjärjestöjen toimijoita. Myös kotona aamupäiväänsä viettäneet lähitalojen asukkaat havahtuivat, kun linja-autosta purkautui puistoon komea sinitakkisten soittajien joukko. Lähialueen päiväkodin lapsiryhmän lounaskin aikaistui, jotta lapset pääsivät seuraamaan puiston hienoa tilaisuutta.
Sotiemme 1939–45 Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Pentti Väänäsen puhe tilaisuudessa:
”Tänään kunnioitamme Suomen ensimmäistä ylimääräisten harjoitusten alkamispäivää, YH-päivää. Tarkalleen 82 vuotta sitten 1939 Suomessa perustettiin ja keskitettiin loput kenttäarmeijasta. Tätä ennen 6.10. oli annettu käsky suojajoukkojen perustamisesta ja keskittämisestä itärajalle.
23.8.1939 Stalin ja Hitler tekivät kuuluisan Molotov-Tribbentrop-sopimuksen, jossa he sopivat Puolan jakamisesta sekä Baltia ja Suomen kuulumisesta NL:n etupiiriin. Hitler hyökkäsi Puolaan 1.9. ja Stalin 17. päivä. Baltian maat luovuttivat sotilastukikohtia NL:lle, joka myöhemmin miehitti ne.
Suomen kanssa neuvottelut ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” alkoivat 5.10. Moskovassa. Kyse ei ollut pelkästään alueluovutuksista, vaan Suomen itsenäisyydestä ja koko kansakunnan olemassaolosta. Suomi ei suostunut alueluovutuksiin.
Marsalkka Mannerheimin tekemät aloitteet puolustusvoimien materiaalitilanteen parantamiseksi hallitus oli torjunut. Onneksi hänen 11.10. tekemä esitys täydellistä liikekannallepanosta hyväksyttiin. Tällä oli valtava merkitys, kun huonosti varustetut joukot pystyivät ryhmittymään operatiivisille alueilleen ja koko yhteiskunta saatettiin rauhan aikana sodan ajan valmiuteen ennen marraskuun viimeisenä päivänä alkanutta NL:n hyökkäystä.
Marsalkka Mannerheim totesi sodan alussa: ”Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.”
Talvisota alkoi 30.11.1939 ja päättyi 13.3.1940.
NL:n toiminta oli tuolloin ennakoitavissa. Toisin on nyt, kun Venäjä arvaamattomasti, nopeasti ja yllättäen sekä kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta haastaa demokraattisen lännen. Sen voimapolitiikka ei kunnioita eikä arvosta Euroopan yhteisiä arvoja, jotka ovat sille vain sanahelinää.
Stalinin tavoitteena oli saada Euroopan valtiot taistelemaan keskenään. Putinin Venäjä pyrkii hajottamaan Euroopan yhtenäisyyttä ja vaikuttamaan hybridisodankäynnin keinoin poliittisiin päätöksiin, kansalaisten mielipiteisiin ja asenteisiin sekä luomaan pelkoa ja epävarmuutta.
Kylmän sodan aikana idän ja lännen välinen painopiste oli Keski-Euroopassa Saksojen alueella. Nyt sotilaallinen mielenkiinto on siirtynyt lähemmäksi meitä – Itämerelle ja arktiselle alueelle.
Putinin lähipiiri ostaa Suomesta kiinteistöjä strategisilta alueilta. Toivottavasti niistä ei tule koskaan vihreiden miesten tukikohtia tai ne eivät mahdollista Venäjää puuttumasta omien kansalaistensa turvaamiseen rajojensa ulkopuolella taikka vastatoimena ottamasta haltuun suomalaisten yritysten tiloja Venäjällä.
Hyvät kuulijat. Meillä puhutaan aivan oikein EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä, missä keskiössä on Nato ja sen kumppanuus. Toivottavasti emme ole yksin seuraavan kriisin kohdatessa kuten olimme 1939.
Kuvanveistäjä Kauko Salmen Talvisodan Henki -muistomerkki paljastettiin 30.11.1989. Jo nimi Talvisodan henki kuvaa hyvin ihmisten tuntoja ja tuon ajan ilmapiiriä.”
Sotilaspastori Juhana Saaren koskettava puhe tilaisuudessa:
”Euroopan taivaalle oli ilmaantunut myrskyn merkkejä pitkin vuotta 1939. Keski-Euroopassa jo salamoi, kun Satakunta-Hämeen sotilaslääniin kuuluvat joukot valmistautuivat ylimääräisiin harjoituksiin lähtöön Tampereelta. Miehet olivat lähdössä kohti tuntematonta tulevaisuutta.”
Kun ihminen tuntee elämänsä kulkevan kohti tuntematonta tulevaisuutta, ahdistus ja pelko saavat helposti sijaa sydämessä. Tunne voi vahvistua, kun ympärillä olevat ihmiset jakavat saman kohtalon. Ihmisen elämä on kuin vedenjakajalla, jossa on kaksi vaihtoehtoa: Taistele tai pakene. Ne miehet, jotka täältä lähtivät ylimääräisiin harjoituksiin, valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon. He tekivät sen yhdessä. Yhdessä toisiaan tukien he jakoivat myös murheen ja epävarmuuden tulevaisuudesta. Perheen, suvun ja koko kansankuntamme tulevaisuuden.
Ihmisen hartiat pystyvät kannattelemaan kuormia tiettyyn rajaan asti. Kaikilla omat rajat tulevat vastaan, toisilla ennemmin ja toisilla myöhemmin. Moni sotaan lähtijöistä ymmärsi pyytää Jeesuksen matkakumppanikseen sotatielle. Vapahtajan viesti ahdistusta ja kuoleman pelkoa omaavalle sotilaalle on tallennettu Matteuksen evankeliumiin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” Sotilas antoi oman kuormansa Herransa kannettavaksi ja otti uskossa vastaan Jeesuksen kuorman. Jeesus antoi myös toisen lupauksen.
Jeesuksen lupaus kantoi sotilasta niissä tilanteissa, kun elämän jatkuminen oli epävarmaa. Jeesuksen lupauksen iankaikkisesta elämästä saattoi sotilas lukea Johanneksen evankeliumin 11. luvusta: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”
Kristilliseen toivoon liittyy juuri tuo lukemani Jeesuksen lupaus. Kristillinen toivo on kuin ankkuri, joka on heitetty taivaaseen. Sotilas saattoi luottaa siihen, ettei Jumala hylkää häntä olipa juoksuhauta kuinka pimeä tahansa. Ankkurin toisessa päässä oli Kristus, joka kannatteli häntä. Sotilas saattoi luottaa siihen, että Herra oli hänen syntinsä sovittanut ja varannut sijan hänelle iankaikkiseen elämään. Kävipä sotatoimissa, miten tahansa, sotilaan ei tarvinnut muuta kuin herraansa uskoen pitää kiinni Toivon ankkuriköydestä. Kun täältä sotaan lähteneet pystyivät ylläpitämään toivoa, kävi niin kuin Teemu Keskisarja totesi Ruotuväen haastattelussa: Pelastui tulevien suomalaisten sukupolvien syntymä ja elämä.”
”Te lähditte, kun käsky kävi”. Kuva: Sirkka Ojala.