Mäntän Seudun Reserviläiset 70 vuotta

Mäntän Seudun Reserviläiset ry vietti 70-vuotisjuhlaansa aurinkoisena kevätpäivänä 21. toukokuuta. Juhlapaikkana toimi Taidekaupunki Mäntän merkkihenkilöiden kohtauspaikka Mäntä Klubi, joka on vihitty käyttöön uljaana, klassistisena rakennuksena juhannuksena 1920. Klubi olikin luontainen jatkumo Gustaf Adolf Serlachiuksen pioneerityölle Mäntässä ja ensimmäinen ilmentymä hänen veljenpoikansa Gösta Serlachiuksen hyvästä mausta arkkitehtuurin ja taiteen valinnoissa. Lukuisat taiteen, politiikan ja liike-elämän merkkihenkilöt olivat paikalla avajaisjuhlissa muun muassa taiteilija Akseli Gallén-Kallela oli yksi vihkiäisten päävieraista.

Puheenjohtaja Happonen kertoi avaussanoissaan lyhyesti yhdistyksen historiasta ja nykypäivän toiminnasta. Yhdistys on perustettu vuonna 1952. Happosen mukaan yhdistyksen toiminta on ollut runsasta ja monipuolista alusta alkaen. On ollut jotoksia, retkiä, kilpailuja, ammuntaa ja ennen kaikkea yhdessäoloa ja toimintaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa.

Happonen toi esiin, että 1990-luvun lopulla perustettiin Mäntän-Vilppulan paikallisosasto ja siihen sotilaskoulutustyöryhmä. Yhdistys toimi Mäntän Seudun Reservinaliupseerit ry -nimellä ja säännöillä vuoteen 2001 asti, jolloin tehtiin sääntömuutos ja sen myötä myös yhdistyksen nimi muuttui. Samassa yhteydessä lakkautettiin yhdistyksen naisosasto. Yhdistyksellä on avoimet säännöt ja siihen voivat liittyä kaikki 18-vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Happosen mukaan muun muassa ammunnassa jäsenistö on edustanut maan huipputasoa ja edustaa sitä edelleenkin. Happonen totesi, että on luontevaa, kun koko perhe voi harrastaa yhdessä, joten puolisot ja lapset ovat mukana retkillä ja kilpailuissa sekä muissakin aktiviteeteissä.
Happonen korosti puheessaan, että yhdistyksen yhtenä tärkeänä tehtävänä on muun muassa kunniavartion järjestäminen Mäntän ja Vilppulan sankarihaudoille kaatuneitten muistopäivänä, Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä sekä jouluaattona ja joulupäivänä yhdessä Mäntän Seudun Reserviupseerikerhon kanssa.

Juhlapuheessaan eversti Helle käsitteli sotaa ja siinä olevia ilmiöitä. Puheensa lopuksi hän kuitenkin palasi Keurusselän rantaan. Helle peilasi sodankäynnin yleisiä taktisia periaatteita siihen, mitä olemme joutuneet näkemään Venäjän toimissa Ukrainaa vastaan. Hänen mukaansa keskeistä on tunnistaa mahdolliset sodankäynnin muutokset tai käänteisesti muuttumattomuus. Hän aloitti historiasta ja toi esiin, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siellä nyt käytävä sota on monessa mielessä poikkeuksellinen sillä Euroopassa ei ole ollut Helteen mukaan asevoimat vastaan asevoimat sotaa sitten vuoden 1945 jälkeen. Helle kuitenkin muistutti, että taisteluja on käyty vuoden 1945 jälkeenkin muun muassa Prahassa, Budapestissa ja Balkanilla, mutta niissä asetelma on ollut lähinnä kansanjoukot tai sissiarmeija vastaan armeijan joukot.

Helle totesi, että mitä ilmeisemmin Venäjän strategisen tason tiedustelu epäonnistui ainakin kahdessa asiassa. Se tulkitsi Ukrainan ja sen asevoimien taistelutahdon ja taistelukyvyn täysin väärin. Lisäksi se arvioi myös Lännen yhtenäisyyden täysin väärin. Helteen mukaan Venäjä onkin kohdannut mellakoivien siviilien sijaan taistelevan Ukrainan kansan.

Helle toi esiin, että voitot sisältävät yleensä jonkin tasoisen yllätyksen. Nyt Venäjä ei ole kyennyt juuri minkäänlaiseen yllätykseen eikä näin ole menestynyt sodassa. Ukrainan sen sijaan on yllättänyt puolustuskyvyllään ja Helteen mukaan sen toiminta onkin osoitus erittäin onnistuneesta operaatioturvallisuudesta eli salaamisesta.

Eversti Helteen mukaan sotajoukon johtosuhteiden pitäisi olla yksiselitteiset. Jos näin ei ole ei myöskään voimaa kyetä keskittämään. Helle mainitsi, että Venäjän asevoimilla on ollut operaatiossa mukana joukkoja neljästä sotilaspiiristä eivätkä johtosuhteet näytä olevan vieläkään selvät.

Pitkät huoltoyhteydet ovat muodostuneet monen armeijan kompastuskiveksi, eikä mekanisoitu maakomponentti Helteen mukaan ainakaan vähennä huollon tarvetta. Venäjän joukoilla on siis ollut varmuudella haasteita polttoaineen ja varaosien osalta ja ruoka on saatu varastamalla, totesi Helle.

Helle myös pohdiskeli, että vaikuttaisi siltä, ettei Venäjällä ole ollut juurikaan reservejä käytössä, ainakaan sodan alkuvaiheessa. Joukkoja oli hänen mukaansa irti taistelusta, mutta niitä ei ollut suunniteltu käytettäväksi hyökkäyksen menestyksen saavuttamiseksi. Ukrainalaiset taas ovat kyenneet lyömään syntyneitä murtoja, ja se ei onnistu ilman reservien käyttöä totesi Helle.

”Käänteisesti mainituista periaatteista: Tiedustelu luo edellytykset hyvälle päätökselle, painopiste pitää luoda, yllätys säästää verta, yksinkertaiset johtosuhteet mahdollistavat aselajien ja puolustushaarojen yhteistoiminnan, ilman toimivaa huoltoa mikään ei toimi ja aina pitäisi olla reservi.” Helle toi esiin, että näistä periaatteista muuten aika moni pätee myös arjen askareissa ja hän antoi esimerkin: Kun vaimo päättää kaikista merkittävistä asioista on kyse yksinkertaisista johtosuhteista.

”Tiedustelun merkitys ja arvo korostuu sodan kaikilla tasoilla”.
Eversti Helle kertoi olevansa taustaltaan pioneeri, ja siten luonnollisesti hän on seurannut pioneeritoimintaa Ukrainan sodassa.
”Ukrainan näkökulmasta räjähteiden ja miinojen raivaamiskyky on kriittinen suorituskyky ja sille on suuri tarve. Vihollisen liike on saatu kanavoitua sulutteiden ansiosta haastavan vuodenajan myötävaikutukselle tiestöön ja lisäksi Ukraina on pyrkinyt johdonmukaisesti tuhoamaan vihollisen siltakalustoa. Helle toi esiin, että aivan Mäntän naapurissa, koulutettiin lähes viiden vuosikymmenen ajan pioneereja, lisäksi osan ajasta viestimiehiä ja suojelumiehiä. Lukuina se on noin 50 000 sotilasta meidän sodan ajan joukkoihin. Hän kertoi itsekin palvelleensa Keuruulla useampaan otteeseen. Hän toi esiin, että joukko ja hyvä henki säilyivät, vaikka nimi muuttui useampaan otteeseen. Helle mainitsi ensin palvelleensa Keski-Suomen Pioneeripataljoonassa, sitten Keski-Suomen Rykmentissä ja viimeksi vuosina 2013–2014 Pioneerirykmentissä. ”Valot sammutimme vuoden 2014 viimeisenä päivänä, jolloin päättyi joukko-osaston kunniakas taival itsenäisen Suomen puolustuskyvyn rakentajana!”

Puheensa lopuksi eversti toi esiin, että koskaan ei voi tietää milloin sotavoimaa tarvitaan, mutta jo pelkkä olemassaolo on turvannut Suomen itsenäisyyden ja kehityksen menneinä vuosikymmeninä. ”Historia on osoittanut, että meidän on joka hetki syytä pitää omasta puolustuksesta huolta, yksin tai osana suurempaa liittoa. Te täällä Mäntässä olette osaltanne näin tehneet.”

Lopuksi hän toivotti sitkeyttä ja menestystä tulevaan, ja muistutti, että Suomen puolustus on jatkossakin reservin asia.

Teksti: Sirkka Ojala.