Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtajaehdokkaat aloittivat syksyn esittäytymiskiertueensa Pirkanmaan Reserviupseeripiirin piirihallituksen syyskuun kokouksen yhteydessä.
Syyskuun alkuun mennessä liiton puheenjohtajakisaan oli ilmoittautunut viisi ehdokasta, joista kaikki olivat ennättäneet Tampereen piiritoimistolle. Heihin pääsi tutustumaan Mikko Hörkön luotsaamassa paneelissa, jonka myötä ehdokkaat saivat kertoa omasta taustastaan sekä näkemyksistään liiton tulevaisuuden suhteen.
Kaikki RUL puheenjohtajaehdokkaat olivat varsin yksimielisiä siitä, että reserviupseeripiirejä tulisi vähentää tulevaisuudessa. Kuva: Havu Takamaa.
– Me liittona olemme liima, joka pitää reserviupseeriyksilöt ja -yhteisöt kasassa silloin, kun ei ole harjoituksia, toteaa Mika Pakkanen, liiton tämänhetkinen toinen varapuheenjohtaja.
– Jäsenmäärän kasvattaminen ja jäsenistä huolehtiminen, se, että saadaan porukka mukaan toimintaan, on tärkeää, Pakkanen sanoo.
Liiton ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimiva Tuomas Kuusivaara näkee, että liiton hallinnollisissa rakenteissa olisi kehittämistä jatkuvuuden turvaamiseksi. Hän myös korostaa yhteisöllistä näkökulmaa ja nostaa esiin yhteistyön muiden toimijoiden kanssa.
– On helppoa sanoa, että toimintaa tulee lisätä, mutta mielestäni liiton tulee näkyä entistä paremmin myös maakunnissa, Kuusivaara toteaa.
– Siinä meillä on kehitettävää.
Nuorten reserviupseerien puolelta liiton toimintaan tulleen Kasper Saarisen mielestä liiton toiminta näyttää nuorten silmissä liian vanhalta. Hänen mukaansa liittoa pitäisi muuttaa niin, että kaikkiin hallinnon tasoihin saataisiin lisää nuoria mukaan.
– On olemassa monia helppoja keinoja houkutella nuoria mukaan, esimerkiksi se, että muututaan toiminnassamme avoimemmaksi, Saarinen linjaa.
– Tarvitaan tapahtumia, joita nuoret oikeasti tahtovat lähteäkseen mukaan toimintaan. Kahvittelut eivät välttämättä puhuttele nuorta miestä, vaan hän haluaa mukaan SRA:han ja muuhun rätinään.
Keski-Pohjanmaalla pitkän reserviupseeriuran tehneellä ja liittohallituksen jäsenenä kolme vuotta toimineella Sami Salmulla on neljä asiaa, jotka hän nimeää tärkeiksi liiton tehtäviksi lähitulevaisuudessa.
– Malli, jossa vain miehet ovat asevelvollisia, on kestämätön. Tarvitaan tasavertainen asepalvelus, hän toteaa. Liiton tulee Salmun mukaan ottaa tämä huomioon ja tukea lainsäätäjiä tarvittavien muutosten tekemisessä. Lisäksi hän nostaa esiin osaamisen kehittämisen yhteistyössä Puolustusvoimien ja MPK:n kanssa.
– Meillä on ylivoimaisesti suurin reserviläisarmeija, ainakin kentän toimijoiden perusteella, ja siksi meidän äänemme tulee kuulua.
Liiton taloustoimikunnan puheenjohtajana kuusi vuotta toimineella Matti Riikosella myös on neljä kohtaa, jotka hän haluaa nostaa liiton toiminnassa esiin.
– Ensimmäinen on liiton perustoiminta, jolle laittaisin isoimman painoarvon, Riikonen toteaa.
– Haluaisin, että kaikki jäsenemme olisivat tyytyväisiä. Sekä nuorille että vähän vanhemmille jäsenille tulisi löytyä mieluisaa toimintaa, hän sanoo ja huomauttaa, että vaikka liitolla on iso jäsenpotentiaali, sen järjestäytymisaste on vain 40 prosentin luokkaa.
– Hyvistä käytännöistä on puhuttu paljon, mutta konkreettisia toimia on vähän.
Liiton kehittämistarpeina nähtiin tilan antaminen uusille toimijoille.
– Yhdistysten tulisi hakea nuoria henkilöitä hallitukseen. Tämä edellyttää kattavan tietopaketin siirtämistä kokeneemmilta nuoremmille, Saarinen sanoo.
– Tilan antaminen uusille tekijöille on ensiarvoisen tärkeää, ei pelkästään kerhotasolla, vaan myös piiri- ja liittotasolla, toteaa Salmu.
– Hartioita kannattaa leventää alueilla, joilla on vaikeuksia ylläpitää kerhon toimintaa esimerkiksi yhdistämällä toimintaa muiden paikallisten yhdistysten kanssa.
Riikonen muokkaisi toimintaa liittotasolla.
– Meillä pitäisi olla malli, jossa oltaisiin enemmän suunnittelukeskusmallissa. Liittohallitus on esimerkiksi täysin käyttämätön resurssi, joka on täynnä asiantuntijoita, mutta jotka eivät osallistu mihinkään konkreettiseen liiton tasolla.
– Tarvitaan operatiivista toimintakykyä ja esimerkiksi toimikunnille tulisi antaa operatiivista vastuuta, toteaa puolestaan Pakkanen. Hän myös huomauttaa, ettei maakuntien näkökulmasta ole niin yksiselitteistä, että nuoria tulee mukaan toimintaan.
– Tarvitaan työkaluja ja kannustimia, jotta saataisiin ukkoutuvat maakuntakerhot pidettyä aktiivisina.
Myös Kuusivaara tunnistaa liiton rakenteelliset haasteet todeten, että niissä on viilaamista.
– On aidosti mietittävä miten liitto on organisoitunut ja miten toimimme paitsi maakunnissa myös Döbelninkadulla. Tehoja olisi otettavissa ihan järjettömästi irti, hän huomauttaa. Myös puheenjohtajiston suhteen olisi Kuusivaaran mukaan kehitettävää.
– Meillä on aika rajattuja bokseja sen suhteen, mitä kukin puheenjohtaja tekee. Pitäisi olla enemmän päällekkäisyyttä, jotta ymmärtäisimme toimintaa paremmin.
Naton jäsenmaana Suomella on myös uudenlainen rooli kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Suomen Reserviupseeriliitto on jo vuosikymmeniä osallistunut aktiivisesti Naton reserviupseerijärjestö CIOR:n toimintaan. Miten ehdokkaat näkevät liiton roolin Natoyhteisössä?
– Liiton pitää olla aktiivinen CIOR:n hallinnossa. Olemme oppineet paljon tämän hetken liitännäispuheenjohtajuudesta (yhdessä Tanskan, Norjan ja Ruotsin kanssa) ja satsanneet muun muassa komiteatyöhön, Kuusivaara toteaa.
– Liiton tulee ottaa vahva johtajuus eikä jäädä takariviin. Meidän tulisi hakea CIOR:n puheenjohtajamaaksi vuonna 2030.
Salmu huomauttaa, että väylä CIOR:n suuntaan on auki ja sitä kautta asioita voidaan ajaan, mutta että toinen tärkeä yhteistyö on Pääesikunnan suunnittelusektorin kanssa.
– Meillä tulee olla tiivis vuoropuhelu J7 (koulutusosaston) kanssa, sillä he istuvat pöydissä, joissa asioista päätetään.
Pakkanen nostaa esiin myös Puolustusvoimien ja MPK:n roolit yhteistyökumppaneina, sekä miten eri toimijat täydentävät toisiaan.
– Liitto on risteyspaikka. Meille tulee paljon erilaisia signaaleja sekä kentältä, että CIOR:sta, mutta meidän tulee pystyä jakamaan hyödylliset asiat jäsenistölle, hän sanoo.
– Koulutukseen osallistuvilta tulee vaatia oppien jalkauttamista ja jakamista myös muiden käyttöön.
Samoilla linjoilla on myös Riikonen.
– Kansainvälisessä koulutuksessa liitolla on iso työ, että se saadaan jalkautettua kaikille jäsenille. Taidot ja kieli tulee olla kunnossa, eikä toiminnan saa olla pelkkää hallintoa.
Riikonen myös toteaa, että mikäli reserviläinen lähtee tehtäviin maailmalle tulee hänellä olla samat palvelusehdot kuin Puolustusvoimien henkilökunnalla.
Saarinen näkee liiton roolin ennen kaikkea yleissivistävänä.
– Liiton pitäisi avata tietoa siitä, mitä Naton jäsenyys tarkoittaa myös aivan perus kansalaisille. Mitä jäsenyys tarkoittaa, lähetetäänkö esimerkiksi joukkoja maailmalle? Tarvitsemme yhteisen ymmärryksen siitä, mitä jäsenyys pitää sisällään, hän toteaa.
Liiton nykyiset kaksikymmentä piiriä ovat erilaisia keskenään, samoin niiden alla toimivat noin kolmesataa paikallisyhdistystä. Hörkkö tiedusteli ehdokkailta miten kenttää tulisi ehdokkaiden mielestä kehittää, samoin kuin piireihin kohdistettuja tukitoimia, jotta liiton toiminta pysyisi elinvoimaisena.
Salmun mukaan perustoiminnan käsikirja olisi hyvä olla olemassa, eli miten yhdistyksen toiminta pyörii vuodesta toiseen – ettei yhdistysten tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen. Hän korostaa yhteistyön merkitystä paikallisella tasolla.
– Joitain asioita on järkevää tehdä paikallisen reserviläisjärjestön kanssa niin, että reserviupseerikerho on järjestävänä tahona myös, hän sanoo.
– Esimerkiksi ammunnat ovat tällaista. Jos yhdistys ei pysty järjestämään ampumatoimintaa voi keksiä jotain muuta, vaikka aselajikoulutusta, joka tukee nimenomaan reserviupseerien osaamista.
Riikonen vertaa liittoa pallolajijoukkueeseen, jossa on hyökkääjiä, puolustajia ja maalivahteja. Kasvukeskukset ovat hyökkääjiä, joihin tulee paljon väkeä mukaan toimintaan, hiipuvat alueet ovat puolustajia, joiden täytyy saada tukea toimintaansa sen mukaan, mitä resurssit mahdollistavat, ja maalivahdit niitä, jotka estävät perälaudan vuotamisen.
– Liitolla on palkitsemisjärjestelmä, jolla tuetaan jäsenmäärää kasvattavia yhdistyksiä. Pitäisi arvioida yhdistyksiä sen perusteella, missä yhdistys operoi, Helsinkiä ja Tamperetta esimerkiksi hieman tiukemmin kuin joitain pienemmän paikkakunnan kerhoa, hän toteaa.
– Se ei ole aina se suurin sankari, joka tekee eniten maaleja.
Pakkanen toteaa, että jäsenmäärän osalta tilanne on hankala. Viime vuonna vain neljä piiriä kahdestakymmenestä onnistui kasvattamaan jäsenmääräänsä. Hänen mukaansa haaste on etenkin maakuntien kannalta, joista nuoret muuttavat kasvukeskuksiin.
– Tulee miettiä miten maakunnissa saadaan toiminta mahdollistettua ilman raskasta hallintoa. Kasvukeskuksissa on esimerkiksi muun muassa täysipäiväisiä toiminnanjohtajia, Pakkanen huomauttaa.
– Meidän tulee muodostaa konsepteja niissä piireissä, joissa asiat toimivat, ja viedä ne sitten muihin piireihin valmiina malleina.
Myös Kuusivaara tunnistaa alueellisten erojen merkityksen ja miten paikalliset resurssit määrittävät toimintaa.
– Me tunnemme omat paikkakuntamme hyvin, mutta meidän tulee jalkautua kentälle ja kuunnella, keskustella ja ymmärtää miten siellä toimitaan. Emme me sitä työvaliokunnassa pysty määrittämään.
Saarinen on samoilla linjoilla.
– Rupesimme ORUP:ssa (Opiskelijain Reserviupseeripiirissä) keräämään innovaatioita yhteen ja jaoimme ne piirin sisällä kaikille yhdistyksille. Tämän voisi viedä myös liittotason toiminnoksi, hän toteaa.
– Liittohallituksen kokouksiin pitäisi mennä väittelemään toiminnoista, mikä toimii missäkin ja mikä ei. Kerätään ideat yhteen ja jaetaan niitä eteenpäin.
Kaikki ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että liitolla pitäisi olla nykyistä vähemmän piirejä.
Yleisökysymyksenä tilaisuudessa tiedusteltiin minkä yhden tavoitteen ehdokkaat valitsisivat ja miten tavoite konkreettisesti saavutettaisiin. Riikonen perustaisi uusia toimikuntia sellaisille asioille, joita aikaisemmin ei ole ollut. Tätä hän on kokeillut omassa piirissään menestyksekkäästi.
– Saimme siten uusia toimijoita ja uusia ideoita.
Pakkanen keräisi parhaat asiat liittotasolla ja jalkauttaisi ne piireihin ja yhdistyksiin.
– Tätä pystymme konkreettisesti toteuttamaan.
Kuusivaara toimi takaisin liiton yhdistyspäivät, joilla kerrottaisiin parhaista käytännöistä paikallisilla toimijoille.
– Kutsutaan vuosittain eri yhdistykset paikalle kuulemaan ja keskustelemaan.
Saarinen haluaisi ottaa toimintaan mukaan liittyvät nuoret heti kiinni.
– Laitetaan heidät tekemään asioita yhdistyksessä heti.
Salmu aloittaisi keskustelut pääesikunnan koulutusosaston kanssa reserviupseerien jatkokoulutussuunnitelmien suhteen.
– Laittaisin liiton koulutustoimikunnan valmistelemaan tätä yhteistyötä.
Kukaan ehdokkaista ei ollut huolissaan, kun yleisöstä tiedusteltiin ehdokkaiden ajankäyttömahdollisuuksia puheenjohtajan tehtävien hoitamiseen.
– Viimeisellä kolmivuotiskaudella hartiat ovat olleet kohtuullisen kapeat. Tehtäviä pitää pystyä jakamaan niin, että kaikkien (puheenjohtajien) kalenterit riittävät. Piirien puheenjohtajillekin vi antaa tehtäviä, joita liiton puheenjohtajille annetaan, Salmu toteaa.
– Olen täysipäiväinen opiskelija ja yrittäjä, joten aika ja rahoitus on kunnossa, Saarinen sanoo.
– Johtajasopimukseeni on kirjattu, että voin hakea liiton puheenjohtajaksi ja käyttää aikaani sen tehtävien suorittamiseen, sanoo Kuusivaara.
– Liiton toiminnan rakenteiden pitää olla sellaiset, että tehtäviin voi hakejutua mistä päin Suomea tahansa. Johtoryhmän pitää pystyä jakamaan tehtävät järkevästi ja puheenjohtaja joutuu sekä priorisoimaan, että delegoimaan, toteaa Pakkanen.
– Työnantajani on maanpuolustushenkinen ja joustoa tehtäviin on suotu. Aika vapaat kädet on sille, miten töitä hoidetaan, sanoo puolestaan Riikonen.
RUL:n liittokokous järjestetään marraskuun lopussa Tampereella. Viiden maanpuolustusjärjestön yhteisessä “Samoilla raiteilla” kokouksessa liitto valitsee itselleen uuden puheenjohtajan tulevalle kolmivuotiskaudelle.
Puheenjohtajaehdokkaat rupattelivat leppoisasti keskenään kahvikupposen ääressä ennen tenttiä. Kuva: Havu Takamaa.
Teksti: Havu Susanna Takamaa.