Perinteiseen tapaan Tampereen Kansalaisjuhlatoimikunta järjesti kauniin muistotilaisuuden yhteistyössä Tampereen varuskunnan kanssa Mannerheimin kalliolla Leinolassa Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta. Tilaisuudessa esiintyivät MPK Hämeen soittokunta ja Mieskuoro Laulajat. Rukoushetken piti pastori Sanni Frisk ja tilaisuudessa puhui everstiluutnantti Petri Landkammer.
Puheessaan Landkammer toi esiin aivan uuden ajatuksia herättävän näkökulman Suomen Marsalkasta, kertoen muun muassa Marskin lapsuudesta ja kehityskaaresta suureksi sotapäälliköksi.
Lippuvastaavat ja Suomen lipun airuet valmistautuvat tilaisuuden lipputehtäviin. Kuva: Sirkka Ojala.
Vapaussodan Perinneliiton ja Vapaussodan Tampereen Seudun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Koskela, Tampereen Kansalaisjuhlatoimikunnan puheenjohtaja Harri Salminen ja Raimo Ojala odottelevat tilaisuuden alkamista Mannerheimin kalliolla. Kuva: Sirkka Ojala.
Suomen lippu saapui tilaisuuteen Tampereen Reserviläisten jäsenten tuomana. Lippua kantoi Jarna Kortemaa. Kuva: Raimo Ojala.
Kansalaisjärjestöjen liput kunnioittivat syntymäpäiväsankari Marskia. Kuva: Sirkka Ojala.
Paikalla oli tällä kertaa 13 lippua. Kuva: Raimo Ojala.
Evl Petri Landkammer. Kuva: Raimo Ojala.
Evl Petri Landkammerin puhe Mannerheimin patsaalla:
”Olemme kokoontuneet tänään tänne Mannerheimin kalliolle juhlistamaan suuren suomalaisen, Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivää. Mannerheim eli pitkän ja vaiherikkaan elämän, josta juhlapuheissa yleensä keskitytään hänen myöhempään sotilasuraansa. Tehdään tällä kertaa hieman toisin.
Mannerheim näki, mutta ennen kaikkea koki monia muutoksia ja mullistuksia maailmassa ympärillään. Monipuolinen kokemus toi Marskille myöhemmin näkemystä ja ymmärrystä taistelutilasta ja sen ilmiöistä hänen ympärillään. Pelkkä ikä ei kuitenkaan tuo viisautta, jos aikaansa ei käytä hyödyksi. Nuorelle Marskille tämä ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. ”Hänen tulevaisuutensa on tosiaan synkkä. Hänellä ei näytä olevan kunniantuntoa, eikä ymmärrystä sen vertaa, että kehittäisi itseään ja koettaisi käydä kadettikoulunsa voidakseen elättää itsensä.”, lausui Eva-mummo nuoresta pojanpojastaan. Kuulostaa varmasti monen nykynuoren vanhemmasta tutulta, kun he seuraavat lastensa ja lastenlastensa kamppailua samojen haasteiden kanssa.
Marski kasvoi ongelmaperheessä. Isän uhkapelaaminen vei perheen vararikkoon, ja hänen äitinsä menehtyi varhain surun, häpeän ja varattomuuden seurauksena. Terapiaa tai ohjattua tukea ei tuolloin ollut tarjolla. Kirjailija Teemu Keskisarja toteaa haastattelussa, että nykypäivänä Marski olisi todennäköisesti turrutettu mielialalääkkeillä, sen verran vahvasti hän oireili. Kirjailijalta pyydettiin arviota siitä, miten tällaisista lähtökohdista kuoriutuu eliittiupseeri ja Tasavallan presidentti. Keskisarja toteaa tyynesti, että Marski oli ”kova jätkä”, joka onnistui kääntämään vastoinkäymiset, häväistykset ja nöyryytykset voimavarakseen. Tukena hänellä oli ympärillään turvallisia aikuisia. Eno, täti ja kaksi isoäitiä. He olivat aikuisia, jotka tukivat ja kannustivat häntä, mutta – nykyihanteista poiketen – myös vaativat häneltä paljon. Häntä ymmärrettiin, mutta ongelmakäytöstä ei kuitenkaan hyväksytty. Häntä ohjattiin oikealle polulle. Mutta vastuu sen polun kulkemisesta jäi kuitenkin Marskille itselleen. Fakta, mikä nykymaailmassa usein unohtuu.
Mannerheimin ajan maailmassa ajankohtaisen tiedon hankkiminen usein merkitsi ratsaille nousemista ja matkaa tiedon lähteelle. Mannerheim itse teki pitkän vaelluksen ratsain halki Venäjän, Kirgisian ja Kiinan. Meille nykyajan upseereille vastaava merkitsee pitkää vaellusta älylaitteiden maailmaan: kirjautumisia, kortteja ja salasanojen kanssa taistelua. Tiedon määrä taistelutilasta nykyään on valtava. Siinä, missä Mannerheim joutui täydentämään puutteellista tietoa arvioilla, nykyjohtajat painivat suuren tietomäärän todenperäisyyden ja merkityksen arvioinnin kanssa.”
Kuva: Sirkka Ojala.
”Ma-da-han: Hevosmies, joka ratsastaa pilvien halki, luki Mannerheimin kulkuluvassa Kiinaan. Marski oli matkaan lähtiessään 39-vuotias, ei siis ihan poikanen enää. Hän kärsi reumaattisesta polvikivusta, muttei antanut sen haitata tehtäväänsä. Myös nykyään ammattisotilaiden keski-ikä on nousussa, koska koulutus- ja osaamisvaatimukset kiristyvät jatkuvasti. Terveys on edellytys, mutta tehtävä on aina sotilaan prioriteetti.
Marskin uskollinen hevonen Filip kantoi häntä 14 000 kilometriä halki Kiinan. Ihan, kuten C-295 Casa ja Pilatus PC-12 kantavat joukkojamme nyt isänmaan ja liittouman tehtäviin. Marskin hevosen sanottiin olleen itsemurha-altis, kun se kantoi ratsastajaansa vuoristopoluilla mieluusti aina kuilun puolella. Nykypäivän ”hevosemme” ovat tässä suhteessa onneksi luotettavampia, joskin saamme sen eteen käydä omia taisteluitamme kaupallisten palveluntuottajien kanssa.
Laaja-alainen kokemus, kielitaito ja kulttuurien tuntemus olivat voimavara, joka nosti Mannerheimin arvoa johtajana ja neuvottelijana. Pian Suomen itsenäistymisen jälkeen levottomuudet ja sisällissota puhkesivat Suomessa. Mannerheim pyydettiin ja hänet nimitettiin silloisen hallituksen joukkojen, eli valkoisten ylipäälliköksi. Tehtävä, jossa oli mahdollisuudet parhaimmillaankin menestyä vain osittain. Jakaantuneisuus jättää pitkät arvet, joka on vuosien saatossa näkynyt tämänkin muistomerkin kohteluna. Jakaantunutta kansakuntaa ei voi sotilaallisesti yhdistää, ellei siihen kohdistu ulkoista, kaikkia koskettavaa uhkaa. Tällaista uhkaa ei kukaan milloinkaan odota saatikka toivo. Oli kuitenkin Suomen kohtalo joutua suurvallan, eli Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi 30. marraskuuta 1939. Oli Mannerheimin kohtalo johdattaa suomalaiset taisteluun itsenäisyydestään. Ja oli meidän kaikkien kohtalo, että Suomi selvisi sodista, sotakorvauksista ja jälleenrakentamisesta, ja niiden seurauksena yhdistyä lujaksi ja yhtenäiseksi kansakunnaksi, jonka menestystarina on vailla vertaa.
Arvon naiset ja herrat, toivottakaamme kaikki hyvää syntymäpäivää, suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimille!”
MPK Hämeen soittokunta esitti tilaisuudessa kappaleet Marsalkan Hopeatorvet ja Jääkärinmarssi. Tilaisuuden päätteeksi laulettiin yhteislauluna Pirkanmaan maakuntalaulu Kesäpäivä Kangasalla. Kuva: Sirkka Ojala.
Mieskuoro Laulajat esitti Paciuksen Suomen laulun ja Sibeliuksen Finlandia hymnin. Kuva: Sirkka Ojala.
Muistoseppeleen Mannerheimin patsaalle laskivat Tampereen varuskunta, Tampereen kaupunki ja Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys ry. Kuva: Sirkka Ojala.
Kuva: Sirkka Ojala.
Kuva: Sirkka Ojala.