Kalevan lukion juhlasali täyttyi jälleen 13. lokakuuta Sotiemme 1939–45 Perinneyhdistyksen järjestämän YH-juhlan osallistujista. Juhlassa juhlapuheen pitänyt tamperelainen, kenraaliluutnantti evp Sakari Honkamaa toi myös esiin, että perinneyhdistysten keskeinen tehtävä on siirtää arvokas perintö, joka ei tarkoita ainoastaan sotiemme taistelujen kunniakasta historiaa, vaan sotiemme veteraanien ja laajemmin, koko veteraanisukupolven ponnistusten saavutuksia, nuoremmille sukupolville. Kenraali Honkamaan mukaan myös YH-päivästä muistuttava jokavuotinen maanpuolustusjuhla on tähän oivallinen työkalu.
Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Sotiemme 1939–45 Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja eversti evp Pentti Väänänen. Omassa puheessaan hän toi esiin, että juhlalla kunnioitetaan Suomen ensimmäistä ylimääräisten harjoitusten alkamispäivää, YH-päivää. Väänänen muistutti mieliin, että 83 vuotta sitten 1939 Suomessa perustettiin ja keskitettiin loput kenttäarmeijasta. Tätä ennen 6.10. oli annettu käsky suojajoukkojen perustamisesta ja keskittämisestä itärajalle. Väänänen jatkoi muistutellen, että elokuussa 1939 Stalin ja Hitler tekivät kuuluisan Molotov-Tribbentrop-sopimuksen, jossa he sopivat Puolan jakamisesta sekä Baltia ja Suomen kuulumisesta NL:n etupiiriin. Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuun 1. päivänä ja Stalin 17. päivänä. Baltian maat luovuttivat sotilastukikohtia NL:lle, joka myöhemmin miehitti ne. Suomen kanssa neuvottelut ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” alkoivat 5.10. Moskovassa. Väänäsen mukaan kyse ei ollut pelkästään alueluovutuksista, vaan Suomen itsenäisyydestä ja koko kansakunnan olemassaolosta. Suomi ei suostunut alueluovutuksiin. Väänänen toi esiin, että hallitus oli tuolloin torjunut Marsalkka Mannerheimin tekemät aloitteet puolustusvoimien materiaalitilanteen parantamiseksi. Oli kuitenkin Väänäsen mukaan onni onnettomuudessa, että marsalkan 11.10. tekemä esitys täydellistä liikekannallepanosta hyväksyttiin.
Väänänen totesi, miten hän on usean vuoden ajan verrannut juhlan puheenvuorossaan huolestuneena tilannetta aikaan ennen talvisotaa. Hänen mukaansa meillä ei otettu vakavasti Venäjän uhittelua. Vähennettiin puolustusvoimien, rajavartioston ja poliisiin henkilöstöä sekä rahoitusta. Venäläisten sallittiin ostaa kiinteistöjä strategisilta paikoilta varoituksista huolimatta. Meillä kuviteltiin pärjättävän yksin ilman puolustusliitto Natoa ja sen turvatakuita.
Väänäsen mukaan päättäjät eivät voi vedota siihen, että puolustusvoimat ja upseerit asiantuntijoina eivät kertoneet oikeaa tilannekuvaa. Moni saikin kiitoksena Nato-intoilijan leiman otsaansa.
Väänänen totesi, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan kansan yleinen mielipide pakotti päättäjät hakemaan Naton jäsenyyttä ja panostamaan omaan puolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen. Hänen mukaansa tiedämme nyt, että Nato on demokraattinen puolustusliitto, joka puolustaa jäsenmaidensa itsemääräämisoikeutta ja antaa niille turvatakuut. Poliitikot johtavat Natoa ja sotilaat toteuttavat päätökset. Tätä totuuttahan ei saanut sanoa ääneen vuosi sitten ilman Nato-kiimaisen leimaa, kiteytti Väänänen.
Väänänen toi esiin, että viime aikoina meillä on säädetty lakeja ideologia edellä. Talvisodan aikana desanttien ja partisaanien piti rämpiä korpien kautta Suomen puolelle. Nyt rajoja ei voida sulkea tai ainakin pitää jättää aukko turvapaikanhakijoille – ei jätetty aukkoja Talvisodassa.
Väänänen otti esiin, että talvisodan pakkasissa suomalaiset palelivat rintamalla, mutta ensi talvena saatetaan palella suomalaisissa kodeissa energiapolitiikkamme ja vihreän siirtymisen seurauksena. Toivottavasti Venäjän hybridisodankäynti ja kyberhyökkäykset sekä sabotaasitoiminta eivät pahenna tilannetta sanoi Väänänen.
Viranomaiset ovat kohottaneet kriisivalmiutta kaikilla hallinnon aloilla, ja Suomen valmius on parempi kuin koskaan sodan jälkeen. Selviämme tulevasta talvesta olemalla lujia, yhteisöllisiä emmekä menetä toivoa. Tarvitsemme Talvisodan henkeä, kiteytti puheensa lopuksi eversti Väänänen.
Juhlapuheessaan kenraali evp Sakari Honkamaa kertoi olevansa varsin tuore tamperelainen. Honkamaa muutti Tampereelle puolisoineen jäätyään reserviin vuonna 2016 pääesikunnasta Helsingistä. Hänen kertoi suurimmaksi syyksi muuttoonsa Tampereelle käytännön veteraanityön. Hänen vaimonsa Elisan vanhemmat sotiemme veteraani Olavi Kivistö ja hänen 2019 edesmennyt vaimonsa Helvi Kivistö asuivat Tampereella. Tämä työ jatkuu Honkamaan mukaan onneksi edelleen 87-vuotiaan Olavi-apen osalta.
Kenraaliluutnantti Honkamaa toi puheessaan esiin, miten kylmän sodan jälkeen Suomi, monesta muusta maasta poiketen, säilytti yleisen asevelvollisuuden ja kehitti omaa kansallista puolustusjärjestelmäänsä.
”Toki sodanajan vahvuuksia pienenettiin vuosien varrella noin 750000 sotilaasta nykyiseen 280000 sotilaaseen, mutta joukkoja, aseistusta, johtamisjärjestelmiä ja muuta kalustoa sekä toimintatapoja ja taktiikkaa kehitettiin. Kansainvälistä yhteistyötä harjoitettiin Pohjoismaiden, EU:n, YK:n ja Naton rauhankumppanuuden puitteissa. Puolustuksen perusfundamentit säilytettiin mutta toisaalta 2000-luvun alun jälkeen Puolustusvoimille ei enää hankittu mitään kalustoa, joka ei olisi yhteensopivaa Nato-joukkojen kanssa. Toisin sanoen, Suomen puolustus oli Natoon liittymispäätöstä tehdessä hyvässä ja uskottavassa kunnossa.” Emme siis liity Natoon siksi, että meidän on pakko vaan siksi, että se on järkevää, totesi Honkamaa. Venäjän mahdollinen painostus naapureitaan kohtaan on helpommin kestettävissä yhdessä sopimuspohjaisten liittolaisten kanssa, kuin hyväntahtoisten naapureiden tukilupausten varassa, saati aivan yksin. Vanhaa arvostettua jo edesmennyttä veteraania, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia lainaten: ”Ei koskaan enää yksin.”
Lue kenraali evp Honkamaan puhe kokonaisuudessaan tästä
Seppelepartion lähetti Talvisodan henki muistomerkille tuomiorovasti Olli Hallikainen. Seppelpartiossa olivat Sotiemme 1939–45 Perinneyhdistyksen hallituksesta Riitta Sompa-Hokkanen ja Seppo Laalahti sekä Satakunnan lennostosta alikersantti Raittinen.
