Talvisodan päättymisen muistoksi Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä ja Sotiemme 1939-45 Perinneyhdistys järjesti perinteiseen tapaan kirkkoillan Tampereen tuomiokirkossa 13.3.2017.
Tampereen tuomiokirkko
Tervehdyssanat lausui Sotiemme 1939-45 Perinneyhdistyksen puheenjohtaja eversti Pentti Väänänen.
Ilmavoimien soittokunta, johtajana musiikkimajuri Tomi Väisänen.
Eternitas kuoro, johtajana Maiju Häyrynen.
Puheen tapahtumassa piti arkkipiispa emeritus Jukka Paarma. Puheessaan hän siteerasi tavisodan aikaan arkkipiispana toiminutta Erkki Kailaa, joka joulutervehdyksessään rintamalle ja koteihin kehotti muistamaan, että ennenkin kaikkivaltias on suojellut kansakuntaa. Raamatun sanoin; katsokaa mitä on ollut ja ajatelkaa niitä jotka ovat olleet ennen teitä.
– Talvisodan päättyessä maaliskuun 13. päivänä tunnelmat 1940 olivat toisenlaiset, mielet täytti pettymys ja suru valtasi. Toisaalta tunnettiin helpotus sodan päättymisestä. Selvisimme sentään, vaikka menetykset olivat raskaat. Moni totesi, että koti meni mutta uskonto ja isänmaa jäi. Vaikka moni oli menettänyt kotinsa ja kotiseutunsa, niin varjelus oli kansallamme. Jaksettiin vielä katsoa tulevaisuuteenkin.
– Kun me tänään vietämme tänään muistopäivää ja juhlaa on taitaa meilläkin päällimmäisenä olla kiitollisuus. Kiitollisuus edeltäville sukupolville, velvollisuutensa ja vastuunsa kantaneille ja parempaan huomiseen uskoneille. Sodissamme kaatuneet ja veteraanit muistuttavat kuinka paljon tämän päivän hyvinvoinnin edestä on annettu ja maksettu. Kiitollisuuden osoituksena seppeleet lasketaan sankarimuistomerkeille.
– Kiitollisuus on elvyttävä ja eheyttävä voima. Ihmisten välisissä suhteissa kiitollisuus hienointa maan päällä. Kiitollisuutta osoittamalla tunnustetaan toisen ihmisen merkitys ja arvo. Kiitollinen ihminen tunnustaa en vain minä, eivät minun voimani ja ymmärtämykseni, yrittelijäisyyteni, vaan toisten ihmisten tuki, toisten ihmisten kädet ja rukoukset. Kiitollinen kansa tunnustaa, että ne jotka ennen ovat ennen taistelleet, uurastaneet, kasvattaneet ja kouluttaneet. He ovat luoneet yhteiskunnan jota me osaltamme jälleen kehittämässä.
Tätä henkistä perintöä, joka pitää selkärankaamme suorana ovat monet sanoittaneet eri tavoin.
Vähän ennen kaatumistaan Väinö Havas kirjoitti runon, Testamentti pojalleni, josta katkelmana:
Perinnökseni, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
Tarvitaan hyvän teon malleja, me tiedämme, että lapset ja nuoret kasvavat hyvään elämään jos saavat hyviä ja kannustavia esimerkkejä läheisistään. Nämä ovat paljon parempia kuin kiellot ja varoitukset.
Missä sitten ovat hyvän ja vastuuntuntoisten elämän esimerkit. Tarvitaan siis julkkiksia, joita voidaan käyttää esimerkkeinä. Näitä ovat lähimmäisistä huolta pitävät arjen sankarit, voivat olla vaikkapa omaishoitajia, yksinhuoltaja tai vapaaehtoistyötä tekeviä. Arjen sankareita ovat ne jotka kiitollisuudellaan jakavat hyvää mieltä, lisäävät yhteisöllisyyttä ja vahvistavat kansan moraalista selkärankaa.
Mieskuoro Kelot, johtajana Jussi Tamminen.
Päätösliturgia rovasti Esa Eerola.
Valokuvat Raimo Ojala