Ennen juhlan alkamista saatiin jälleen nauttia makoisat Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistyksen sisarten tarjoamat kahvit. Kuva: Sirkka Ojala.

Sotiemme 1939-45 Perinneyhdistys ry:n järjestämässä tilaisuudessa esiintyi Ilmavoimien soittokunta johtajanaan musiikkimajuri Juha Ketola.
Kuva: Sirkka Ojala.

Kahdensankymmentä vuotta sitten Suomessa ymmärrettiin syksyn 1939 tapahtumien vääjäämättä johtavan sotaan, näin totesi eversti Pentti Väänänen avatessaan syksyllä 1939 ylimääräisiä harjoituksia muistavan  YH-päivän maanpuolustusjuhlatilaisuuden 10. lokakuuta Kalevan lukion juhlasalissa. Sodan uhan lähestyessä teki marsalkka Mannerheim monta esitystä, joista esitys ylimääräisistä harjoituksista hyväksyttiin. Ylimääräiset harjoitukset pantiin toimeen 14.10.1939.
-Suomi oli yksin, mutta kansakunta, joka oli kaksikymmentä vuotta aiemmin jakaantunut, yhdistyi vaaran keskellä, Väänänen jatkoi. Sodan alkaessa marsalkka Mannerheim totesi: ”Tämä sota ei ole mitään muuta kuin vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös. Me taistelemme kodin uskonnon ja isänmaan puolesta.” Eversti Väänänen halusi vielä muistuttaa Euroopan nykytilanteesta ja Venäjän pyrkimyksistä vaikuttaa Euroopan yhtenäisyyteen ja vakauteen vaikuttamalla kansalaisten mielipiteisiin ja asenteisiin. Näistä ja monista muista uhkakuvista huolimatta pätee edelleen kenraali Adolf Ehrnroothin todistus: ”Suomi on hyvä maa, se on puolustamisen arvoinen ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa.”

Sotiemme 1939-45 Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti Pentti Väänänen lausui juhlan tervetulosanat. Kuva: Sirkka Ojala.

Juhlapuheensa aluksi Tampereen varuskunnan päällikkö ja  Satakunnan lennoston komentajana toimiva eversti Aki Heikkinen toi esiin juuri päättyneen Ilmavoimien pääsotaharjoituksen Ruska 19, joka on myös osa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä.
-Suomen puolustus nojaa edelleen voimakkaaseen maanpuolustustahtoon, joka tässäkin tilaisuudessa on käsin kosketeltava. Ruska-harjoituksessa sain jälleen kerran todistaa, miten hyvällä motivaatiolla reserviläiset saapuivat palvelukseen sekä miten upean taitavasti he hoitivat tehtävänsä. Olen todella ylpeä joukoistani, Heikkinen korosti.

Satakunnan lennoston komentaja, eversti Aki Heikkinen piti juhlapuheen. Kuva: Sirkka Ojala.

Heikkinen toi esiin Suomen toimintaa monikansallisessa yhteisössä ja yhteistyön merkitystä Ruotsin ja Norjan kanssa. Puheessaan hän viittasikin usein Pohjolaan korostaen pohjoismaiden sotilaallisen yhteistyön arvoa ja merkitystä.

-Maailma on jälleen muuttunut epävakaampaan suuntaan ja sotilaallisen konfliktin riski on siten myös Pohjolassa korkeampi kuin aikoihin, totesi eversti Heikkinen.
Nykypäivän epävakauden aiheuttajina hän pitää etenkin ilman tunnuksia toimivia sotilaita, sodan ja sotilaallisen voimankäytön rajan hämärtymistä, sotatilan ja sodan julistamisen vaikeutta, konfliktin osapuolten epäsuoraa tukemista ja erilaisia informaatiosodankäynnin operaatioita.
-Meidän on varmistettava, että Suomen puolustusvalmiutta ylläpidetään joka ikinen päivä uhkatasoa vastaavalla tasolla. Meidän on kyettävä tuottamaan riittävä ennakkovaroitus, ylläpidettävä riittävä valmius sotilaallisiin operaatioihin, oltava tätä tukevat toimivaltuudet sekä riittävä materiaalinen valmius, Heikkinen täsmensi.

Pastori Ensio Partanen lähetti Seppelpartion matkaan. Kuva: Sirkka Ojala.

Pastori Ensio Partanen nousi puhujan paikalle seppelepartion lähettämisen merkeissä. Hän korosti sitä, miten ylimääräiset harjoitukset olivat sotilaallinen varautumistoimenpide ja ennemmin rauhan puolesta toteutetut. Hänen mukaansa kuuliaisuus esivaltaa kohtaan ymmärrettiin samoin kuten Roomalaiskirjeessä: ”Esivalta on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi, se ei turhaan miekkaa kanna.” Hän täydensi esivallan olevan suojamekanismi, kuten poliisi, palokunta tai armeija, jotka toimivat heikkojen turvana ja pitävät yllä yhteiskuntajärjestystämme.
-Kiitetään, että Suomi on selviytynyt sotien jälkiaikana hyvin. Kiitetään siitä, että meillä on veteraaneja keskuudessamme, meillä on kannattajajäseniä, reserviläisjärjestöjä, sääntökuntia ja aatteellista yhteistyötä, jotka kunnioittaen vaalivat aiempien sukupolvien muistoa ja perinnettä.

Mieskuoro Keloja johti tuttuun tapaan Jussi Tamminen. Kuva: Sirkka Ojala.

Kalevan lukion oppilaat esittivät koskettavan Finlandian. Kuva: Sirkka Ojala.

Mieskuoro Kelot, johtajanaan Jussi Tamminen, asettautui puheiden jälkeen yleisön eteen esittämään kappaleet Kaunehin maa, Suomalainen rukous ja Aamunkoitto. Kuoron jälkeen yleisö sai vielä kuulla Kalevan lukion oppilaiden koskettavasti esittämän Jean Sibeliuksen Finlandian.

Ilmavoimien soittokunnalta kuultiin jälleen huikeita esityksiä. Kuvat: Sirkka Ojala. 

Ilmavoimien soittokunta, johtajanaan musiikkimajuri Juha Ketola vastaavasti täydensi ohjelmaa läpi juhlatilaisuuden. Soittokunta esitti muun muassa kappaleet Koiviston polska ja Sillanpään marssilaulu ja juhlan avasi soittokunnan esittämä Jääkärimarssi. Se sai jatkoa, kun seppelepartio lähetettiin matkaan Narvan marssin tahdissa.

Juhla päättyi komeasti Maamme-lauluun. Kuva: Jere Tuononen.

Aivan tilaisuuden lopuksi kuoro ja yleisö yhtyi laulaen soittokunnan soittoon Maamme-laulussa. Juhlatilaisuus päättyi syysillan arvokkaissa juhlatunnelmissa, kun juhlavieraat kättelivät toisiansa ja vaihtoivat viimeisimmät kuulumiset.

YH-päivän juhla kokosi jälleen runsaan osallistujajoukon tuttuun Kalevan lukion juhlasaliin.
Kuva: Jere Tuononen.

Teksti: Jere Tuononen